No public Twitter messages.

Facebook
RSS

Pekingeesi ei ole omistajiensa mielestä koskaan pelkästään koira, mikä näkyy kaikissa rodun luonteen kuvauksissa inhimillisine piirteineen. Pekingeesi on luonteeltaan älykäs, peloton, itsevarma voimakastahtoinen ja tasapainoinen. Se osoittaa omistajalleen syvää kiintymystä ja ymmärrystä – ei nöyrää palvontaa. Vieraita kohtaan pekingeesi voi olla pidättyväinen, se ei kuitenkaan saa olla arka eikä vihainen.

Pekingeesi on ollut seurakoira jo vuosisatojen ajan. Sen alkuperäinen käyttötarkoitus oli toimia koristeena ja pahojen henkien karkottajana Kiinan keisarillisessa hovissa. Rotumääritelmän sanavalinnat kertovat rodun alkuperästä ja historiallisesta taustasta: ”Leijonamainen olemus. Ilme on valpas ja älykäs. Peloton, uskollinen ja pidättyväinen, ei arka eikä aggressiivinen.” Rotumääritelmän kohta yleisvaikutelma painottaa myös pekingeesin luoteen ainutlaatuisuutta kuvailemalle sen olevan ”erittäin omanarvontuntoinen ja ylhäinen.” Nämä pekingeesin luonteen kuvaukset kuvaavat erittäin hyvin tyypillistä pekingeesiä. Se kantaa rotuna mukanaan aina myös historiaansa ja se tunnetaan edelleen koiramaailman “erikoistapauksena”, jonka omanarvontuntoa ja itsepäisyyttä kunnioittavat niin sen omistajat kuin esimerkiksi ulkomuototuomaritkin. Kotioloissa pekingeesi paljastaa leikkisyytensä ja toiminnallisuuteensa. Jos sille vain tarjotaan mahdollisuus, nauttii se erilaisista aktiviteeteista (ulkoilu, muu aktivointi) muiden koirien tavoin. Sopeutuvaisuutensa takia se tyytyy rauhallisempaankin elämänmenoon eikä pekingeesejä juurikaan nähdä näyttelyiden lisäksi muissa aktiviteeteissa.

Seuraava artikkeli kuvaa elävästi pekingeesin persoonallisuutta, sisältäen kulttuurihistoriallista näkemystä rodusta sitä rakastavien ja palvovien silmin.


Pekingeesin persoonallisuus

Teksti: Pekingese Guide – The Book on Pekingese. Vapaasti suomentanut Marja Joki-Korpela (nyk. Haavisto). Julkaistu Pe-Ke-lehdessä 4/1988 ja Peke-pentuoppaassa 2010.

Ei ole olemassa toista pekingeesin kaltaista rotua! Se on kaikella tavoin suuri kimppu koiramaista persoonallisuutta ja valtavaa luonnetta pienessä koossa. Ennen tämän vuosisadan alkua pekingeesiä tuskin tunnettiin läntisessä maailmassa, koska ne pidettiin suljettuina Kiinan keisarillisen perheen muurien sisäpuolella Kielletyssä kaupungissa. Siitä lähtien kun se saapui kovin dramaattisella tavalla, värikkäämmin ja romanttisemmin kuin yksikään mielikuvitusrikkaista televisio- tai elokuvakäsikirjoittajista voisi kuvailla, se on pitänyt ainutlaatuista johtopaikkaansa koiramaailmassa.

Tälle valtaisalle menestykselle on olemassa hyvät syyt. Pekingeesi on häikäilemättömän vetoava, kunnioitettavan rohkea ja määrätietoinen sekä erittäin lumoava. Sen ulkomuoto on viehättävällä tavalla erikoinen ja irvokas, mutta ei mitenkään ruma – päinvastoin. Ainoastaan kivisydäminen ihminen voi vastustaa pekingeesin pentuja, koiranpennuista kaikkein ihanimpia. Kokonsa puolesta pekingeesi on erittäin kätevä – se sopii pieniin kaupunkiasuntoihin, henkilöautoihin ja tietenkin käsivarrelle.

 

 

 

 

 

 

 

Pekingeesi osoittaa syvää kiintymystä ja ymmärrystä – ei nöyrää palvontaa, kuten jotkut muut rodut – vaan syvää sydämen rakkautta. Se nauraa ja leikkii kanssasi kun olet iloinen ja itkee, kun ole surullinen. Pekingeesi tunnetaan myös nimellä ”leijonakoira”, koska sillä on leijonan sydän pakattuna pieneen koiran ruumiiseen. Sillä on rohkeutta katsoa mitä tahansa silmästä silmään. Se ei koskaan pelottele ja on usein itsepintainen ja peräänantamaton. Kahta asiaa pekingeesi inhoaa: joutumista naurunalaiseksi tai lyödyksi. Yritäpä alistaa pekeä, niin kohtaat rautaisen tahdon. Paljon itsepäisemmän ja raivostuttavamman kuin muulilla. Se kuolisi paljon mieluummin kuin antaisi periksi. Usein kuulee sanottavan, ettei pekingeesiä voi kouluttaa tottelevaiseksi. Kuitenkin pekingeesi on kaikkein yhteistyöhaluisin koira mitä tulee temppujen opettelemiseen ja niillä omistajansa miellyttämiseen. Jos se sinua miellyttää, peke noutaa halukkaasti esineitä, hyppää esteen yli, makaa käskystä sievästi paikallaan, tanssii takajaloillaan tai heittää palloa etujaloillaan. Tämä kaikki on sille leikkiä. Kilpailtaessa suorituskyvystä pekingeesin esitykset eivät ehkä ole yhtä korkeatasoisia – se ei ota työtä vakavasti.

Pekellä on merkittävä elämisenhalu. Vaikka se on luonteeltaan äärettömän arvokas – vanhempaa pekeä voi kutsua jopa majesteettiseksi – sillä on valtavan hyvä huumorintaju. Yllättävästi sillä on vielä urheiluviettikin tallella, vaikkakin lokeroituna aivoihin enemmänkin leikkinä kuin vakavana työnä. Vie sen kentälle tai pellolle, niin se ajaa innoissaan jänistä. Jos sinulla on ankkoja tai kanoja, saat vahtia pekeäsi hätyyttämästä niitä lentoon. Monet peket ovat hyvin tunnettuja ”lintuleikeistään”. Kuten useimmat koirat, pekekin pitää kissan takaa ajamista vastustamattomana. Tämä on huono tapa, joka pitää lopettaa ajoissa, koska raivoisan kissan nopea tassu haavoittaa helposti pekingeesin pallomaista silmää. Pekelle on opetettava jo pentuna, että kotikissa on perheenjäsen, jota on kohdeltava asianmukaisesti. Itse asiassa olisi hyvä idea antaa sille oma lelukissa.

Pekingeesille voi järjestää tai olla järjestämättä muodollista liikuntaa. Jos haluat hemmotella sitä piristävällä kävelyllä, se on heti valmis kävelykumppani. Se pitää liikkumisesta ja nauttii joka minuutista. Kuitenkaan sen terveydelle ei ole haittaa, jos asut kaupunkiympäristössä, missä liikunta rajoittuu korttelin kiertämiseen kaksi tai kolme kertaa päivässä. Samalla kun muut rodut degeneroituvat ja liikalihavoituvat, pekingeesi näissäkin olosuhteissa pitää yllä hyvää yleiskuntoa ja mielenvirkeyttä.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Parempaa vahtikoiraa ja suojelijaa et voisi valita. Pienestä koostaan huolimatta se osaa olla julma tunkeilijoita kohtaan. Suurten koirien tiedetään perääntyneen häpeissään joutuessaan kohtaamaan raivoavan pekingeesin reviiriään puolustamassa ja monet postimiehet kunnioittavat syvästi pieniä pitkäkarvaisia tornadoja. Sinun pitäisikin esitellä säännölliset vieraasi pekingeesillesi jo heti alkuun, ettei se saa vieraitasi tuntemaan oloaan ei-tervetulleeksi. Lyhyt ja leveä pekingeesin suu ei pureudu syvälle. Se ottaa kerralla kunnon otteen, josta on vaikea vapautua. Pekingeesin tehokkain ase on päättäväisen hurjuuden esittäminen. Pekesi mielestä hyökkäys on paras puolustus. Se voittaakin usein taistelunsa silkalla hurjuudella, ilman puremia. Jos pekesi kuitenkin joutuu tappeluun toisen koiran kanssa, sinun on nopeasti erotettava taistelijat toisistaan jos tahdot säästää pekesi hengen ja raajat. Pekingeesi ei koskaan anna periksi ja luovuta. Se ei piittaa rangaistuksista ja taistelee aina kuolemaan saakka. Kun sen raivo kerran nousee, sitä ei pidättele mikään. Taistelijana se on yhtä päättäväinen ja armoton kuin bullterrieri. Valitettavasti sillä ei ole samanlaista fyysistä rakennetta, joten joutuessaan taistelemaan suurempien koirien kanssa, pekingeesi saattaa kuolla sankarikuoleman.

Tämä sitkeys on niin syvään juurtunut, että kun kaksi pekingeesiä julistaa sodan toisilleen ja paikalla on muita pekejä katsomassa, nämä istuvat hiirenhiljaa niin kauan kuin taistelua jatkuu. Jos jompikumpi näyttää luovuttamisen merkkejä, muut hyökkäävät paikalle ja tappavat pelkurin. Pekekielessä häviö merkitsee kuolemaa. Nartut ovat vielä armottomampia kuin urokset. Onneksi tämän kaltaisia todellisia taisteluita esiintyy erittäin harvoin. Ne saavat alkunsa kun heikompi ja arempi peke laitetaan voimakasluontoisten pariin. Arkuutta ei voi hyväksyä rodussa ja sitä on pyrittävä jalostuksella karsimaan. Kokeneet kasvattajat erottelevat hyvät pennut niistä, joiden luonne ei ole paras mahdollinen. Ei ole epäilystäkään, etteikö pekingeesin itsepintainen temperamentti olisi perinnöllistä. Pekellä on yhtä paljon rohkeutta ja luonteen lujuutta kuin isommilla koirilla. Vahvaa luonnetta pidettiin ehdottomana sääntönä kasvattajien keskuudessa vuosisatoja sitten Kiinan hovissa.

Pekingeesi ei ole luonnostaan riitaisa. Se ei koskaan hyökkää ilman syytä. Oman reviirinsä ulkopuolella se on ystävällinen muita koiria kohtaan. Mutta kuten sanottu, sillä on voimakas suojeluvietti ja se on kykenemätön myöntämään tappiota. Tämä synnynnäinen sitkeys ja kovuus tulevat usein yllätyksenä ihmisille, jotka pitävät pekingeesiä pehmeänä, haukkuvana ja hentona sylikoirana. Itse asiassa pekingeesi ei koskaan hauku turhaan. Se haukkuu useimmiten varoittaakseen omistajaansa vieraan läsnäolosta tai muusta epätavallisesta. Jos pekesi haukkuu yöllä, sinun olisi viisasta tutkia asia. Häiriöön löytyy aina syy – ehkä kuokkavieras tai kiivas riita naapurissa – mutta jotain epätavallista on kuitenkin tekeillä ja se voi tapahtua omilla portaillasi.

Mitä tulee pekingeesin olemiseen pelkkä hento sylikoira, olemmehan jo huomanneet, että pieni pekingeesi osaa kävellä, nauttia takaa-ajosta, telmiä ja tapella aivan samalla tavalla kuin muutkin koirat. Sen yleisrakenne on erinomainen. Kuumassa tai kylmässä ilmastossa lämpötilat eivät sitä vaivaa. Esi-isiensä kodissa Pekingin keisarillisessa palatsissa talvet olivat purevan kylmiä, huoneet lämmittämättömiä, ja kesät vuorostaan erittäin kuumia. Peken runsas turkki säätelee ruumiinlämpöä ja paksu alusvilla antaa tarvittavan suojan kylmää vastaan. Vain kosteus on pekingeesille haitaksi – aivan kuten se haittaa kaikkia eläviä ihminen mukaan luettuna. Kostea ja kolea huone tai peti vaikeuttaa hengitystä ja aiheuttavat tulehduksia. Vastakkaiset olosuhteet – liian kuumat huoneet, liian vähän raikasta ilmaa, liian paljon pikkuleipiä ja suklaata – eivät ole sen paremmat. Pekingeesisi pitää miljonäärin kohtelua perusoikeutenaan, mutta älä silloin odota sen elävän iloisena ja terveenä vanhaksi, niin kuin sen kuuluisi elää. Näissä oloissa siitä todennäköisesti tulee äksy ja hampaaton vanha tyranni, joka pihisee ja puhisee.

Pekingeesillä on joitain pieniä ihastuttavia tapoja. Sen ilo on rajaton, kun se näkee sinut useita tunteja kestäneet poissaolon jälkeen. Se tanssii takajaloillaan pyörittäen etutassujaan ilmassa. Innoissaan se haluaa nuolla kasvosi ja kätesi. Pekingeesiä ei tarvitse opettaa pyytämään. Sille näyttää olevan luontaista seistä vahvoilla takajaloillaan ja nauttia ystävällisestä tarjoilusta. Ruokailun tai nurmikolla telmimisen jälkeen pekingeesi peseytyy kuten kissa. Jokainen tassu nuollaan ja karstataan huolellisesti ja lopuksi etutassuilla hangataan naama. Tämä tapa sai muinaiset kiinalaiset uskomaan, että pekingeesi polveutuu kissasta.

Leskikeisarinna T’zu Hsi, joka hallitsi keisarillista Kiinaa vuodesta 1861 vuoteen 1908, on runossaan kiteyttänyt hyvin yhteen kuvauksen pekingeesin persoonallisuudesta ja ulkomuodosta. Se on maailman vanhin ja kaunein rotumääritelmä. Rotumäritelmä on luettavissa sivulla “Historia”.

Match show 2017

  Suomen Pekingesikerho Ry:n Match show keskiviikkona 26.7.2017 klo 18 alkaen ...

Kiinanpalatsikoirien

Ehdotus kiinanpalatsikoiran jalostuksen tavoiteohjelmaksi, jota käsitellään vuosikokouksessamme Lahdessa sunnuntaina 26.3.2017. Alla ...

Vuosikokouskutsu 201

  Sääntömääräinen vuosikokous sunnuntaina 26.3.2017 klo 12.30 alkaen Lahden KV-näyttely, Lahden ...

Erikoisnäyttely 201

  Erikoisnäyttely 2017 pidetään Helsingin Messukeskuksessa 23.4.2017. Tuomari Albert Easdon, UK Ladies ...

Kesänyyttärit Kaiv

Peke-kerho kutsuu taas jäsenensä ja muut rodusta kiinnostuneet kesänyyttäreille Kaivopuistoon ...