Pekingeesin katsotaan harrastajien
keskuudessa olevan terve rotu. Se elää pitkään ja tarvitsee harvoin
eläinlääkäriä rokotusten ja yleistarkastusten lisäksi. Pekingeesillä ei ole
pakollisia terveystutkimuksia rekisteröinnin ehtona (eli se ei kuulu
PEVISA-ohjelmaan). Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, ettei rodun
terveysongelmia tulisi seurata tarkkaan ja pyrkiä karsimaan pois
jalostuksesta yksilöt, joilla on vakavia terveysongelmia. Pekingeesi kuuluu
lyhytkalloisiin eli brakykefaalisiin sekä kondrodystrofisiin rotuihin.
Kallonmuodosta
johtuen silmä ja hengitysongelmia tavataan rodussa. Kondrodystrofiassa
koiran raajat ovat lyhyet, yleensä ulospäin taipuneet ja rannenivelet ovat
jykevät myös tassut kääntyvät ulospäin. Kondrodystrofisille roduille on
tyypilliset välilevytyrät, jotka ovat syynä selkävaivoihin.
Terveydestä on hyvin vähän virallista tutkimustietoa.
Rotujärjestö suosittelee polvien, silmien ja sydämen tutkimista saadaksemme
lisätietoa rodun terveydestä, kartoittaaksemme nykyistä tilannetta ja
pystyäksemme käyttämään mahdollisimman terveitä koiria jalostukseen.
Silmät
Silmäongelmat liittyvät pääsääntöisesti rodun silmän rakenteeseen.
Lyhytkuonoisten koirarotujen silmät ovat melko suuret kooltaan ja lisäksi
jonkin verran ulkonevat, mikä altistaa silmiä vaurioille.
Yleisimmät silmäongelmat, joita on tavattu pekingeesillä:
* Haavainen sarveiskalvontulehdus (keratiitti)
Keratiitti on sarveiskalvon sairaus, jossa sarveiskalvoon syntyy haavoja,
jotka ovat kivuliaita. Ne paranevat vähitellen itsestään, mutta saattavat
uusia milloin tahansa. Sarveiskalvoon kehittyy myös harmaata pigmenttiä.
Hoitamattomana tauti johtaa sokeuteen. Uusimpien tutkimusten mukaan
keratiittia pidetään resessiivisesti periytyvänä.
* Sisäänpäin kasvavia silmäripsiä (distichiasis)
Distichiasis on tila, jossa normaalin ripsirivin takana on toinen ripsirivi,
joka kasvaa sisäänpäin. Nämä ylimääräiset ripset saattavat hangata
sarveiskalvoa ja aiheuttaa tulehduksia ja haavautumista. Karvoja voidaan
eliminoida kolmella eri menetelmällä. Tehokkain kaikista on cryo-hoito,
jossa karvaa kasvavat solut jäädytetään erittäin tarkasti ja karvan kasvu
loppuu. Elektroepilaatiossa viedään neula karvan juureen ja poltetaan solut.
Osuminen oikeaan paikkaan on kuitenkin vaikeaa, koska kanava ei ole aina
suora ja neula voi taipua. Jos hoito kohdistuu hyvin, on tämäkin hoitomuoto
tehokas. Kolmantena vaihtoehtona on nyppiminen. Se kuitenkin joudutaan
varmasti toistamaan useammin kuin edelliset kaksi vaihtoehtoa. Ylimääräiset
ripset käyttäytyvät usein samoin kuin koiran muu karva – koiran silmät
saatetaan todeta tutkimuksessa vapaaksi ylimääräisistä ripsistä, mutta
tutkittaessa ne vaikkapa vuoden päästä uudelleen, saattaa ylimääräisiä
ripsiä löytyä. Joskus ripset ovat hyvin pehmeitä ja ne irtoavat helposti.
Sairauden on todettu olevan perinnöllistä, mutta sen periytymiskaava on
epäselvä. Ylimääräiset ripset merkitään silmäntutkimuslomakkeeseen yleensä
merkinnällä Cilia aberranta (ihokarva väärässä paikassa).
* Kuivasilmä
* Kyynelkanavan tukkeumat
Jos kyynelneste ei pääse huuhtelemaan silmän pintaa
tarpeeksi tehokkaasti, syntyy uusiutuvia haavaumia sarveiskalvoon. Silmän
huuhteleminen päivittäin vedellä vähentää pölyn ym. lian aiheuttamia
hankautumia.
* Ulkoisen trauman aiheuttaman silmämunan paikaltaan
luiskahtaminen
* Ulkoisen trauman aiheuttamat muut vammat
Pekingeesi saattaa saada reiän tai haavan silmäänsä
esimerkiksi tappelussa tai silmän osuessa vahingossa oksaan tms. Tärkeintä
on alkaa hoitaa silmää välittömästi eläinlääkärin valvonnassa. Tappeluiden
seurauksena tavataan joskus silmämunan luiskahtamista paikaltaan, jolloin on
elintärkeää päästä nopeasti eläinlääkärin hoitoon. Pekingeesin silmät eivät
luiskahda pois paikaltaan ilman huomattavaa ulkoista traumaa.
Selkä
Pekingeesillä esiintyy eriasteista
mäyräkoirahalvausta, joka vaihtelee lievästä selän kipeytymisestä
täydelliseen halvautumiseen asti. Mäyräkoirahalvaus on kansanomainen termi
välilevytyrälle, joka on yleinen kondrodystrofisten koirarotujen
selkäkipujen ja halvausoireiden aiheuttaja. Alttius välilevytyrään ja
välilevyrappeutumaan on todettu perinnölliseksi.
Seuraavien selkäsairauteen viittaavien oireiden ilmetessä on hakeuduttava
ensitilassa hoitoon:
- nopeasti kehittyvä halvaus, joko takaraajoissa, eturaajoissa tai kaikissa
raajoissa.
- voimakkaat selittämättömät kivut (omistaja tulkitsee tämän usein
vatsakivuksi, koira kramppaa)
- vakavat tuntopuutokset -ulosteen ja tai virtsan pidätysvaikeudet
- liikehäiriö takaraajoissa, eturaajoissa tai kaikissa raajoissa
- hyppäämishaluttomuus joko ylös tai alas
- haluttomuus liikkua portaissa ylös tai alas
- vaikeudet nousta makuulta
- kivut äkkiliikkeissä
Välilevyrappeutuma ja välilevytyrä
ELT, pieneläinsairauksien erikoiseläinlääkäri Timo Talvio kirjoittaa
muistiossaan ”Koiran selkärangan ja välilevyjen sairaudet” seuraavaa:
Taudin syy, synty ja kehittyminen
välilevyrappeutuma
alkaa sidekudosmaistumisena tai rustottumisella. Kondrodystrofisilla
koiraroduilla (kuten pekingeesi) välilevyn, eli diskuksen muuttuminen,
metamorfoosi alkaa jo alle vuoden ikäisenä kondroidina metaplasiana.
Degeneraation edetessä syntyy kalkkeutumia.
Kondrodystrofisilla
koirilla on jo vuoden iässä valtaosa välilevyistä läpikäynyt rustottumisen
ja ja 30-60 %:ssa on nähtävissä makroskooppisia degeneratiivisia muutoksia,
jotka röntgenologisesti näkyvät pääasiassa kalkkeutumisena. Useilla
kondrodystrofisilla koirilla on 6-7 vuoden ikäisenä valtaosassa välilevyissä
makroskooppisia degeneratiivisia muutoksia ja suuressa osassa on
jonkinasteinen prolapsi (välilevyn esiinluiskahdus, välilevytyrä).
Kliiniset
löydökset
Kliininen kuva vaihtelee lievästä kivusta neliraajahalvaukseen riippuen
prolapsin asteesta, suunnasta ja sijainnista. Kova paikallinen kipu sekä
poikkeavat löydökset neurologisessa tutkimuksessa ovat tyypillisiä
prolapsipotilaalle.
Taudin määritys
Epäiltäessä välilevytyrää potilaan tutkiminen alkaa huolellisella
esitietojen tarkastelulla. On selvitettävä tarkkaan koska oireet alkoivat,
millaisia ne olivat alkuvaiheessa ja ovatko ne mahdollisesti muuttuneet.
Selkäpotilaan kliinisen tilan kartoittamiseen kuuluu myös neurologinen
tutkimus, joka on tehtävä aina huolellisesti. Mikäli kliinisessä
neurologisessa tutkimuksessa todetaan halvausoireita, on tilanne vakava. Jos
halvaukseen liittyy vielä selvä tuntopuutos, on hoito aloitettava
mahdollisimman nopeasti, sillä jo kuudessa tunnissa syntyy palautumattomia
muutoksia selkäytimeen, ellei puristusta poisteta.
Selkäpotilaan
röntgentutkimus on suoritettava aina erittäin varovaisesti. Rauhoitus tai
yleisanestesia on yleensä tarpeen, jotta selkä saadaan tuettua suoraksi
oikeiden kuvakulmien saamiseksi. Mikäli potilaalla on merkittäviä
neurologisia oireita, jotka vaativat mahdollisesti kirurgista hoitoa, eikä
taudinmääritykseen päästä varmuudella röntgenkuvauksella, on varjoainekuvaus
aiheellinen.
Hoito
Lieviä
tapauksia voidaan hoitaa konservatiivisesti kipulääkkeillä ja mahdollisesti
kortisonilla. Kortisonit vaikuttavat tehokkaasti akuutissa vaiheessa
turvotusta poistavasti ja hermokudoksen solukalvoja stabiloimalla. B-ryhmän
vitamiineilla saattaa olla positiivinen vaikutus paranemisprosessiin.
Virtsan pidätyskyvyn häiriintyessä antibioottilääkitys on aiheellinen.
Leikkaustekniikka valitaan prolapsin tyypin ja sijainnin, koiran iän ja rodun sekä oireiden vaikeusasteen perusteella.
Ennuste
Konservatiivisella hoidolla ennuste on lievissä tapauksissa hyvä.
Leikkaushoidon ennusteen tarkka arvioiminen on usein erittäin vaikeaa, mutta
oikein ajoitettu suoritettu leikkaus ilman komplikaatioita tuottaa usein
hyvän tuloksen.
Ennaltaehkäisy
Säännöllinen liikunta, hyvä fyysinen kunto, oikea ravitsemustila, kaikkein
rajuimpien selkään kohdistuvien rasitusten välttäminen, oikea ruokinta,
mahdollisesti sidekudossynteesiä tukeva lisäravinto, kuten
kondroitiinisulfaatti.
Lisätietoja:
ELT, Pieneläinsairauksien erikoislääkäri Timo Talvion muistio yleisimmistä
koirien selkäsairauksista.
http://www.kallionkoirakerho.com/artikkelit/selkasairaudet.pdf
Hengitys
Rotujärjestön vuonna 2003 tekemän terveyskyselyn perusteella
hengitysvaikeutta esiintyy pienellä
osalla vastanneista koirista (alle 5 %). Huomioitavaa
kuitenkin on, että vastausprosentti oli pieni.
Seuraavat ominaisuudet voivat aiheuttaa
hengitysvaikeuksia pekingeesillä:
- liian pitkä pehmeä kitalaki
- ahtaat sieraimet
- raskas nenäpäälle sijoittunut ryppy
- sydänvika
- kuumuus
- liikalihavuus
- huono kunto
Huono kunto ja
ylipaino altistavat myös lämpötasapainon häiriöille. Usein on vaikea tulkita
johtuuko koiran raskas hengitys rakenteellisista seikoista vai nimenomaan
huonosta kunnosta ja/tai liikalihavuudesta ja mahdollisesti rakenteen
yhdistelmästä. On todettu, että säännöllisesti lenkkeilevät koirat harvoin
”puuskuttavat” verrattuna niihin, joiden kanssa ei harrasteta minkäänlaista
liikuntaa.
Raajat
Polvilumpion sijoiltaan
meno eli patellaluksaatio.
Polvinivelen rakenteelliset heikkoudet altistavat patellaluksaatiolle eli
polvilumpion sijoiltaan menolle. Jalka-asento on virheellinen ja
polvilumpion telaurat ovat liian matalat. Patellaluksaatiota esiintyy
suhteellisen runsaasti kääpiöroduilla ja sellaisilla suuremmilla roduilla,
joilla on suora takajalka (takakulmaus). Periytyvyyden mekanismi ei ole
tiedossa. Pienikokoisilla roduilla polvilumpio luksoituu yleensä sisäänpäin
(mediaalisesti).
Patellaluksaatio on synnynnäinen ja
jaetaan vian vakavuuden perusteella neljään eri asteeseen. Eläinlääkäri
tutkii polvet tunnustelemalla. I - asteen luksaatiot ovat tavallisesti
oireettomia eivätkä kaipaa hoitoa. II- ja III - asteen luksaatioissa
koiralla havaitaan selviä liikkumisvaikeuksia. Ravatessaan koira koukistaa
hetkittäin raajaansa sen sijaan että tukeutuisi sillä maahan (polvilumpio on
luiskahtanut pois paikoiltaan), ja jatkaa sitten normaalia ravia
(polvilumpio on palautunut paikoilleen). IV - asteen luksaatiossa
polvilumpio on pysyvästi pois paikoiltaan. Usein oireet huomataan tapaturman
jälkeen, vaikka kyseessä on synnynnäinen vika.
Lievien patellaluksaation muotojen hoidoksi riittää yleensä lepo ja
kipulääkitys. Vaikeat patellaluksaatiot on hoidettava kirurgisesti.
Vaikeimman asteen luksaatioissa hoito voi vaatia useita leikkauksia ja
ennuste voi olla huono.
ELL Anu
Lappalainen
www.kennelliitto.fi
Synnytys ja
lisääntyminen
Kiinanpalatsikoiran synnytykset ovat joskus
vaativia ja toisinaan joudutaan turvautumaan
keisarinleikkaukseen. Lyhytkuonoisten
rotujen pennuilla on emon lantio-ontelon kokoon nähden iso
pää ja leveät hartiat,
mikä saattaa vaikeuttaa normaalia synnytystä. Normaalin synnytyksen
onnistumiseen vaikuttavat lisäksi emon ikä ja fyysinen kunto, sikiöiden
määrä ja koko sekä ulkoiset tekijät, kuten nartun ruokinta. Urosten
astumishalukkuudessa ei tiettävästi ole ongelmia. Kirjallisuudessa kerrotaan
kondrodystrofisten rotujen rakenteen saattavan hankaloittaa normaalin
astumisen onnistumista.
Muut pekingeeseillä
tavatut sairaudet ja viat maailmanlaajuisesti
*
Sydänviat
*
Kitalakihalkiota esiintyy kaikilla roduilla, eniten kuitenkin
lyhytkuonoisilla. Kitalakihalkion syynä saattaa olla sikiön kärsimä
hapenpuute, muu trauma, lääke- tai myrkkyvaikutus sikiöaikana tai
perinnöllinen geenivirhe
* Hammaskivi
* Kivesvikaisuus on kääpiöroduilla melko yleistä
* Napa- ja nivustyriä esiintyy. Napatyrä on melko yleinen.
* Alttius saada lämpöhalvaus. Lämpöhalvaus syntyy, kun ruumiinlämpötila nousee normaalia korkeammaksi ympäristön kuumuudesta johtuen. Hoitamattomana tila on hengenvaarallinen. Koira ei pysty hikoilemaan ihonsa kautta niin kuin ihminen. Pekingeesin runsas turkki ja pään ja kaulan rakenne edesauttavat lämpöhalvauksen syntymistä.
*
Tulehdussairauksia kuten korva-, silmä-, virtsatulehduksia sekä märkäkohtua
esiintyy myös.
* Iho-ongelmat: hot spot, allergiat, talirauhastukkeuma eli talipatit
* Virtsakivet
* Epilepsia
*
Legg-perthes, verenkiertohäiriön aiheuttama kuolio reisiluun päässä. Sairaus
ilmenee nuorena noin 3 – 7 kk iässä ja sen oireina on paheneva
takaraajan/raajojen ontuminen. Hoitona leikkaus.
Hyödyllistä luettavaa
terveydestä ja anatomiasta kiinnostuneille
Lue
TÄSTÄ
Rodunomainen liikunta – katoava ominaisuus?
Hans Lehtisen & Kirsti Lummelammen kääntämä Dog World –lehden artikkeli
Suomen Kääpiökoirayhdistyksen sivuilla
Lue
TÄSTÄ
Kennelliiton artikkeleita (mm. perinnölliset
silmäsairaudet, silmätutkimus, epilepsia)
Lue
TÄSTÄ
Tietoa virallisista terveystutkimuksista
Lue
TÄSTÄ
ELT, kirurgian dosentti, erikoiseläinlääkäri Kaj Sittnikowin lausunto
kiinanpalatsikoirien terveyskyselystä
Lausunto alla:
Kiinanpalatsikoiran
terveyskysely 2003
Kaj Sittnikow, ELT, kirurgian dosentti, erikoiseläinlääkäri
Minulta on pyydetty lausuntoa kiinanpalatsikoiran terveyskyselyn 2003 tuloksista. Tutustuin vuonna 1996 tehdyn vastaavan tutkimuksen materiaaliin, josta annoin silloin lausunnon. Tällä kertaa tutkittu koiraluku on suurempi: vuonna 1996 vastaus oli saatu 106 koirasta, 2003 kyselyyn oli vastannut 169 koiranomistajaa; näistä koirista oli 81 urosta ja 88 narttua.
Tällaisen terveystutkimuksen tulokset ovat mielestäni melkoisen epäluotettavat, koska koiranomistajan voi olla hyvin vaikea vastata kysymyksiin oikein. Vastausten perusteella on myös vaikeaa tehdä päätelmiä todellisesta tilanteesta. Se, ettei koiraa ole tutkittu tietyn sairauden varalta, ei tietenkään osoita, etteikö koiralla olisi voinut olla tämä sairaus. Lisäksi monet kysytyt viat ja sairaudet ovat voineet esiintyä omistajan tietämättä. Omistajan on myös hyvin vaikea tietää, mikä on "normaalia" ja mikä ei; tämä on usein kiinni siitä, mihin verrataan.
Usein kiinanpalatsikoira mainitaan esimerkkinä todella sairaasta rodusta aivan turhaan. Peke on usein pitkäikäinen, eikä niitä näe usein eläinlääkärin vastaanotolla. Tämäkään ei välttämättä kerro koko totuutta, koska näin pienen rodun omistajat käyttävät monesti aivan määrättyjä eläinlääkäreitä.
On kuitenkin todettava, että tiettyjä vikoja ja sairauksia esiintyy suhteellisen usein erityisesti kiinanpalatsikoiralla. Monet näistä vioista saattaisivat olla poistettavissa "oikealla" rodunjalostuksella.
Tiedän kuitenkin monivuotisen kokemuksen perusteella, että polvilumpioluksaatio on melko yleistä pekeillä. Ne eivät kuitenkaan kaikki näytä kärsivän tästä viasta; luultavasti, koska peke on pieni ja kevyt koira. Tämä kenties selittää myös sen, miksi niin pieni osa koirista on yleensä tutkittu luksaation varalta. Mielestäni vastauksia ei voida tulkita siten, että luksaatiot olisivat vähentyneet rodulla. Vain, jos kaikki koirat tutkittaisiin, tulokset olisivat luotettavia.
Eturaajojen epänormaali liikerata todetaan melko usein pekeillä. Kasvavalla nuorella koiralla tämä on erikoisen yleistä ja se liittyy rodulle tyypiliseen kondrodystrofiseen luuston; lyhyet ja hiukan vääntynet raajan luut. Kyynärnivelen enemmän tai vähemmän lievää epämuodostumista nähdään usein, sekä ranteen ja tassun virheasentoa. Tämä johtaa nuorilla koirilla joskus todelliseen ontumiseen, mutta koska vika on molemminpuolinen, se jää helposti huomaamatta. Aikuinen koira on yleensä oppinut käyttämään raajansa sillä tavalla, ettei lievempi kyynärnivelten epämuodostuma aiheuta mitään todellista vaivaa eikä ontumaa. Ainoastaan hiukan poikkeava kävelytyyli, joka saattaa olla rodulle tyypillinen, on havaittavissa.
Kyynelkanavan
tukkeuma
Yhtään tapausta ei ole todettu - onkohan näitä kyynelkanavia todella
tutkittu? Kyllähän melko monella pekellä, kuten muillakin pienikokoisilla
koirilla, on kyynelnestettä vuotavat silmät. Rutiininomaisessa tutkimuksessa
kyynelkanavien tutkimus saattaa jäädä tekemättä, koska toimenpide vaatii
ainakin silmien puuduttamisen tipoilla ja usein koiran rauhoittamisen.
Eläinlääkärit saattavat tuijottaa muita "tyypillisiä" peken silmävuotoa
aiheuttavia asioista niin, että kyynelkanavatukkeumat jäävät kokonaan
tutkimatta.
Ulkonevat silmät
Mikä on pekellä ulkoneva silmä ja mikä on normaali silmä? Verrataanko niitä
esim. muunrotuisten koirien silmiin? Kysymykseen on erittäin vaikea vastata,
enkä usko, että monenkaan pekenomistajan mielestä hänen koiransa silmät ovat
millään lailla epänormaalit. Vastaus on joka tapauksessa ns. mutu-tietoa.
Kuivat silmät
Tulee mieleen, monelleko koiralle on todella tehty testi, esim. Shirmerin
kyyneltesti.
Silmien haavat
ja/tai reiät
Vuonna 1996 oli todettu 6,6 %:lla koirista, vuonna 2003 jopa 59 %:lla.
Hälyttävän jyrkkä nousu, mikä on tuskin selitettävissä muuten kuin että
aiemmassa kyselyssä ei saatu todellisia tietoja.
Tuleeko
sarveiskalvoon reikiä itsestään?
Tämä tarkoittanee ilman ulkoista traumaa, pistohaava tms. Kuka aina tietää,
miten haavat ovat syntyneet? Koira ei osaa itse kertoa. Yleensä omistaja
kertoo koiran pistäneen päänsä johonkin pusikkoon tms. Muunkin rotuiset
koirat tekevät niin saamatta haavoja silmiinsä.
Ulkoneva silmä on altis vaurioitumaan, ja kun kyynelneste ei pääse huuhtelemaan kovin tehokkaasti, syntyy uusiutuvia haavaumia sarveiskalvoon. Joillakin yksilöillä silmäluomat eivät sulkeudu hyvin peittämään silmää. Mahdollisesti muitakin tekijöitä voi olla tavallisen silmävaurion takana.
Usein kroonisten silmävaurioiden syntyä on vaikea selittää muulla tavalla kuin "itsestään" syntyneinä. Tummaa pigmenttiä sarveiskalvossa luulisi olevan yleisempi löydös, koska se on yleinen seuraus sarveiskalvon haavautumisesta ja reikiintymisestä.
Onko raskas
nenäryppy?
En osaa päätellä rotumääritelmästä, millainen rypyn tulisi olla. Mainitaan
kyllä, että koiralla tulee olla hyvin poimuttuneet posket; tarkoittaako tämä
nenäryppyä? Missä kulkee raskaan ja oikean nenärypyn raja? Mielestäni eräs
raja on, ettei rypyn karvoitus saisi häiritä silmiä, eikä ryppy saisi olla
niin syvä, ettei ilma pääse kiertämään sen pohjalle niin, että sinne tulee
kosteutta ja ihottumaa.
Onko
hengitysvaikeuksia
Yllättävän pieni määrä - mutta mikä on hengitysvaikeus ja mikä on peken
normaali hengitys? Missä on raja ja mihin verrataan? Tutkittuja tapauksia ei
näytä olevan ollenkaan, eikä omistajan mielestä ole viime tutkimuksessa
ollut kuin noin 5 %:lla koirista.
Kuorsaako runsaasti?
Erittäin vaikea sanoa, mikä on "runsaasti". Kuuluuko kuorsaava hengitys
lainkaan normaalille koiralle paitsi joskus nukkuessa? Muilla
lyhytkalloisilla koirilla, kuten mopseilla ja bulldogeilla, on myös vaivana
kuorsaava hengitys, jota pidetään eriasteisten hengitysvaikeuksien oireena.
Varsinainen nenäontelo on lyhyt, kitapurje pitkä ja löysä. Mielestäni peke
ei poikkea tästä ryhmästä. Asiaan on kuitenkin kiinnitetty huomiota, koska
1996 näitä tapauksia ei ollut ollenkaan; nyt tuoreimmassa tutkimuksessa
kokonaista 47 %. Taas asia, joka pitäisi huomioida jalostuksessa.
Onko suu terve?
Ilahduttava luku, mutta...
Onko hammaskiveä
... kuitenkin 35,5 %:lla on ollut hammaskiveä. Missä logiikka? Peke kuuluu
niihin rotuihin, joilla tavataan hammaskiveä varsin usein. Hammaskivi johtaa
ientulehdukseen ja vähitellen hampaiden irtoamiseen. Itse asiassa hammaskivi
ja ientulehdus kuuluvat koirien kaikkein ikävimpiin suusairauksiin.
Munuaissairaudet
Erittäin ilahduttava luku, 0. Tämä on kuitenkin epätodennäköistä, koska
peket, kuten monet muutkin pienikokoiset koirat, ovat usein hyvin
pitkäikäisiä. Vanhoille koirille munuaisten "pettäminen" on yleinen sairaus
ja melko usein syypää niiden kuolemaan. Olen myös itse hoitanut pekejä,
joilla oli munuaissairauksia.
Sydänviat
Vuonna 1996 ei yhtään tapausta, vuonna 2003 vain 2,4 %. Tutkittu materiaali
on tietysti pieni, mutta sydänvika on mielestäni ollut suhteellisen yleinen
vika vanhemmilla pekeillä. Pyöristynyttä sydäntä ja läppävikoja, joiden
synty voidaan mahdollisesti yhdistää rakenteellisiin hengitysvaikeuksiin,
tavataan usein.
Eri asia on, etteivät koirat tunnu aina kärsivän pahasti sydänviastaan. Tämä johtuu ehkä siitä, etteivät peket joudu yleensä rasittamaan itseään paljon, eivät lenkkeile pitkiä juoksumatkoja jne., vaan elävän rauhallista rinnakkaiseloa omistajansa kanssa.
Selkärangan viat
Selkärangan sairaudet liittyvät peken vahvasti kondrodystrofiseen
rakenteeseen; lyhyet raajat, lyhyt kuono, pyöreä pää. Tähän ominaisuuteen
liittyy usein epämuodostumia selkärangan nikamissa ja alttius selkärangan
välilevyjen sairauksiin.
Uusikaupunki, 28.1.2004
Olen tutustunut
terveyskyselyyn sekä vastauksiin praktikoivan eläinlääkärin näkökohdasta ja
tahdon mielipiteenäni tästä lausua seuraavaa:
Kysymysten asettelussa on huomioitu seikkoja, jotka rodun rakenteen vuoksi
luulisi olevan tärkeitä kuten esim. raajat, silmät, nenäryppy. Lisäksi on
otettu mukaan suuri osa yleisiä sairauksia, joita voisi olettaa löytyvän
millä rodulla tahansa. Luonteesta, jossa ilmeisesti tälläkin rodulla kuten
usealla muullakin on ollut tiettyjä vaikeuksia, on kysytty sekä myös
sukupuoleen kuuluvista häiriöistä.
Vastauksia on saatu 106 koirasta, 63 nartusta ja 43 uroksesta.
Pekingesi kuuluu rotuihin, joilla hyvin usein todetaan polvilumpioluksaatio. Vastauksista käy ilmi, että vain 29 % vastanneista on tutkittu tämän vian varalta. On todettava, että suuri osa niistä pekingeseistä, joilla on lievän asteinen lumpioluksaatio, eivät oireile, eivätkä millään tavalla näytä kärsivän tilanteesta. Tämä selittänee, miksi niin harvat on tutkittu, ellei luksaatiota ole sisällytetty jonkinlaiseen jalostukseen liittyvään hyväksymiseen.
Kasvavilla pekingeseillä olen todennut suhteellisen usein eturaajojen ontumisia, jotka kiinteästi liittyvät koiran kondrodystrofiseen luustoon aivan samalla tavalla kuin muillakin tähän ryhmään kuuluvilla matalajalkaisilla koiraroduilla. Ontumat ovat useimmiten molemminpuoleisia, joten varsinaista ontumista on monesti hyvin vaikea todeta. Oireet loppuvat useimmiten luuston kasvun loputtua. Koiran kasvattaja/omistaja usein ei ehkä edes huomaa mitään erikoista pennun liikkeissä. Tästä voi johtua niin pieni määrä todettuja ontumisia, kuten 7,5 %.
Vastauksista käy ilmi, että 65 % koirista on käynyt eläinlääkärillä silmien vuoksi. 15 % on hyvin ulkonevat silmät. 12 % ilmoittaa tummista pigmenttiläiskistä silmissä. Silmien haavoista tai rei'istä ilmoittavat vain 6,6 % ja tällaisten haavaumien syntymisestä kuin itsestään ainoastaan 2,8 %. Vain 3,7 % koirista on tapahtunut silmän ulospullahtaminen.
Osa silmävioista on suoraan yhteydessä isoon nenäryppyyn, koska tämän ihopoimun karvoitus usein ärsyttää silmän sarveiskalvoa. Toinen nenärypyn aiheuttama sairaus on sen poimussa esiintyvä ihotulehdus, joka johtuu siitä, ettei ilma pääse kuivattamaan poimun pohjalla olevaa ihoa; siihen kerääntyy kosteutta sekä ihon eritteitä. Vastauksista käy ilmi, että 20,7 % koirista on oli raskas nenäryppy, 27 % tämä ryppy on usein kostea, mikä puhuu jo tulehduksen puolesta, ja 18,8 % koirista ryppy haisee pahalta, joka on varma merkki tulehduksesta.
Kysymykseen hengitysvaikeuksista on varmasti vaikea vastata. Mihin on verrattava ja mikä on hengitysvaikeus? Pään ja kaulan rakenteen vuoksi peke kuuluu koiriin, joilla usein on hyvin pitkä, pehmeä kitalaki sekä ahtaat sieraimet. Tällaisen koiran hengitys on usein voimakkaasti kuorsaava. Kuorsaava hengitys tai tiheään tapahtuva nenän puhaltaminen vapaaksi "aivastamalla" kuuluvat mielestäni oireina lievästä hengitysvaikeudesta. Nämä ovat kuitenkin kaikille lyhytkalloisille koirille tyypillisiä ominaisuuksia.
Vastaukset kysymyksiin yleissairauksista puhuvat sen puolesta, että peke yleisesti katsoen on terve koira, jolla ei ole paljon yleissairauksia. Noin 5,6 % koirista ilmoittaa sairastaneensa virtsakiviä; tämä voi osittain olla dieettikysymys.
Kyselyyn vastanneita oli vain 106. Otos on hyvin pieni, eikä se tilastollisesti varmaankaan anna aivan totuudenmukaisia tietoja. Pekeillä on muutamia rodulle tyypillisiä sairausryhmiä, jotka liittyvät lähinnä anatomiseen rakenteeseen. Kuitenkin kokonaisvaikutelma vahvistaa aikaisemmankin mielipiteeni siitä, että peket koirarotuna ovat melko terveitä. Tämäntapainen vielä laajemmalta pohjalta suoritettu terveyskysely luulisi olevan hyödyksi rodun harrastajille.
