Lähes kaikilla, jotka ovat elämänsä aikana pekingeesiin törmänneet, on oma tarinansa kerrottavana. Yhteistä tarinoille on se, että pekingeesi (tuttavallisesti peke) näyttäytyy niissä oman arvonsa tuntevana, hieman ylimielisenä, rohkeana pienenä isona koirana. Englantilainen kirjailija A.A. Milne onkin sanonut, että pekingeesi ei ole koira vaan pienikokoinen leijona. Leijonamaisen olemuksen lisäksi pekingeesillä on monia ihanteellisen seurakoiran ominaisuuksia: huumorintajua, leikkisyyttä ja omistautumista kotiväelle. Lisäksi se haukkuu vähän. Leikkisyys ja aktiivisuus tulevat esiin yleensä vain kotioloissa. Kodin ulkopuolella pekingeesi nostaa usein kirsunsa pystyyn ja huokuu palatsikoiran majesteetillisuutta, vähät välittämättä muista ihmisistä tai koirista. Moni peke toki rakastaa esimerkiksi vieraita ihmisiä (erityisesti lapsia) ja suhtautuu toisiin koiriin suurella uteliaisuudella (mitä isompi koira sen parempi). Rodun alkuperäinen tarkoitus oli näyttää kauniilta, viihdyttää hovia ja karkoittaa pahoja henkiä. Kaikki nämä puolet ovat säilyneet nykyajan pekessä.
Jos et ole vielä pekingeesien ystävä, ota riski ja tutustu rotuun. Todennäköisesti menetät sydämesi tälle vahvarakenteiselle, apinanaamaiselle ja omapäiselle kääpiökoiralle.
Uudet sivumme ovat vielä hieman työn alla täydentyen koko ajan. Kiitos kärsivällisyydestä!
